Taasen yritin saada tämän blogin yläosaan nätisti pienen kuvan, mutta ei...Miten ihmeessä siihen saisi pienen kuvan???
Mietin tässä lukiessani helmikuisten keskustelupalstaa tulevia kaverin polttareita. Siihen olisi muutama viikko aikaa...miten minusta on tullut näin tupajumi! Jotenkin tuntuu tosi vaikealta ajatus siitä, että lähtisin sinne, vaikka tiedän, että se olisi vähintäänkin järkevää välillä irtautua tästä arjesta...mutta, mutta...kun nytkin, vaikka olen kotona, ja isäntä nukuttaa isompia pieniä, niin huuto kuuluu 10-30 minuuttia äiiitiiiiii, äiiiitiiiii....niin entäs sitten jos en olekkaan kotona...No joo...en varmasti osaisi olla murehtimatta, miten kotona menee. Toisaalta olisi kiva lähteä hetkeksi pois kotoa, kun tuossa illalla just mietin, että kotiäitinä ei ole lakisääteisiä "kahvitaukoja" eikä edes ruokatunteja. Noh, toisaalta ihan hyvä nyt kun makeanhimo talttui verenpainelääkkeiden myötä, niin josko tästä nyt jotain seuraamuksia olisi...Tämä päivä on taas ollut yhtä perslentoo. Jos olen yrittänyt edes istahtaa hetkeksi, niin jo on joku ollut joko sonnat housussa, tappelu pystyssä, muuta sotkua siivottavana tai mitä millonkin. Siinä samassa sitä muistaa, miten onnekas sitä onkaan, kun on saanut neljä ihanaa kulta mussukkaa rakkaudella kasvatettavaksi. Kyllä sitä sitten joskus on itsellekin aikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti